Blogi

I was not built to break (22.10.2017)

Moi kaikki!
On aika tulla esiin taas maan alta... Kuten monet teistä varmaan huomasivatkin, niin minua ei paljoa näkynyt viime kesänä kilpailukentillä. Osa on saattanut lukea siitä lehdistäkin, tosin niissä on ollut vain puoli totuutta ja paljon ei niin todellista.

Pidemmän aikaa pinnalla olleet ongelmat kärjistyivät alkukesästä. Valmennussuhde minun ja pitkäaikaisen valmentajani Jussi Ihamäen kanssa tuli tiensä päähän. 11 vuotta kestänyt yhteistyö toi lukuisia hienoja saavutuksia ja tuloksia, mutta niin pitkä aika tekee myös tehtävänsä ja meidän tapauksessa valmennussuhde oli parempi päättää kesken kesän.  Myös reilun vuoden aikana kokemat useat oksennustaudit, flunssat ja pienet vammat kertoivat kokonaisvaltaisesta ylirasittuneisuudesta. Urheilijan kunto on niin monitasoinen kokonaisuus, että jos yksi jalka pöydästä romahtaa, niin alkaa muutkin jalat huojua. Silloin ei pelkkä yrittäminen ja tahto riitä. Silloin on pakko viheltää peli poikki ja miettiä asioita uudelleen. Totesin, että nyt olin mennyt fyysisesti, mutta etenkin henkisesti ylirasitukseen.

Viimeinen päätös kauden laittamisesta pakettiin tapahtui Lapinlahden eliittikisoissa. Olimme ajaneet Joensuun eliittikisoista Lapinlahdelle siinä uskossa, että ”ihmeitä olisi tapahtunut” ja todella yritin siihen uskoa. Kilpailua edellisenä päivänä yritin tehdä aamulla valmistavaa verryttelyä. Juoksin yhden kierroksen hölkkää, jonka jälkeen lyyhistyin mieheni viereen itkuisena: en jaksanut kunnolla hölkätä 400 metriä, tai että se hölkkä olisi edes ollut kivutonta.

Siinä vaiheessa olin jo tehnyt ratkaisun valmentajan vaihdosta ja soitinkin uudelle valmentajalleni yön yli nukuttua. Yhdessä päätimme, että on turha jatkaa pään hakkaamista seinään. Tulevaisuutta ajatellen oli parempi laittaa kausi pakettiin, eikä rikkoa itseään henkisesti ja fyysisesti vielä rikkinäisemmäksi.

Viiteen viikkoon en tehnyt mitään. Ajatus kävelylenkistäkin sai olon vastenmieliseksi. ”Koita nyt malttaa ja olla kärsivällinen”, minulle sanottiin. Maltillisuus ja kärsivällisyys ovat ehkä huonoimmat sanat kuvaamaan luonnettani, mutta niin se vain kannatti. Kannatti kuunnella omaa oloaan. Miksi tehdä, kun ei kerta kaikkiaan edes oikeasti halunnut? Urheilijana totta kai ajatuksissani pyöri, että palaudunko tästä enää koskaan. Kuinka kauan menisi ennen kuin oloni olisi taas normaali. Varmaan ikuisuus!


Nyt melkein neljä kuukautta noiden tapahtumien jälkeen voin sanoa voivani taas normaalisti. Pitkä aika siinä meni, mutta noin kolme kuukautta piti malttaa, jonka jälkeen olo päivä päivältä koheni. Ah, sitä tunnetta, kun pari viikkoa sitten totesin: ”Vanha Nooralotta on nyt takaisin” Ja totta tosiaan, nyt tätä kirjoittaessani sain juuri valmiiksi kolmannen kovan treeniviikon valmiiksi ja ensi viikkona on kevyempi viikko. Olen nyt asettunut uuteen kotikaupunkiin Jyväskylään ja uusi valmentajani on siis kokenut pikajuoksuvalmentaja Petteri Jouste. Meidän yhteistyö on alkanut paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Luottamus tähän yhteistyöhön ja Petterin ammattitaitoon on kiven kova. Selkeillä suunnitelmilla olemme lähteneet työstämään asioita kohti niitä suuria tavoitteita. USKO ja LUOTTAMUS itseeni, valmentajaani ja tiimiini on kova!  Maltilla on totta kai nyt edettävä (sitähän olen tässä nyt joutunut opettelemaan. :D) ja siksi tärkein tavoite onkin nyt hallikaudelle löytää taas se oma vanha taso takaisin, jonka jälkeen voidaan vielä rohkeammin lähteä täyttä päätä kohti tulevia huippusuorituksia.

Eli loppujen lopuksi asiat ovat nyt paremmin kuin pitkään aikaan ja nautin urheilemisesta taas täysillä. Oli ehkä koettava välillä pohjaa, jotta osaa taas nauttia urheilijan elämän pienistäkin iloista. Tämä vaihe elämästä on kuitenkin niin pieni, joten siitä on otettava kaikki ilo irti. Näiden muutosten lisäksi urheilurintamalla on tapahtunut mulle myös muita muutoksia… Olen edustanut nyt useamman vuoden Turun Urheiluliittoa, mutta jatkossa seurani on Jyväskylän Kenttäurheilijat. Turun Urheiluliitto on upea seura ja olen saanut seuralta aina huikean hienoa tukea. Kuitenkin urheilijana on yritettävä miettiä aina urheilijana itselleen parhaita vaihtoehtoja, niin koin tällä hetkellä JKU:n olevan oikea valinta, sillä tavoitteenani on asua Jyväskylässä nyt useita vuosia ja on ilo ja kunnia edustaa tavallaan kotiseuraa. Olen kuullut JKU:sta myös niin paljon hyvää, että olen kyllä innoissani päästessäni mukaan tähän seuraan.

Tulipa paljon tekstiä. Pidin pitkään hieman hiljaiseloa ja nyt saitte tuutin täydeltä infoa. Te, jotka tätä luette, saatatte huomata myös uudistuneet kotisivut. Tästä työstä iso kiitos Mediatalon Hannu Miettiselle. Uusien sivujen myötä tulen pitämään teidät paremmin mukana mun jutuissa urheilussa ja ehkä vähän myös muissa jutuissa! Stay tuned.

Ihan huippua syksyä!
<3: Nooralotta